Viimeinen kulmahammas lähti eilen irti. Eli tässä noin viikon sisään lähtivät kaikki. Alaleuan hammasrivistöt vaikuttavat tällä hetkellä kovin tyhjiltä, mutta kyllä siellä ikenen alla uusia jo tuntuu. Ja kovasti vaikuttavat ikenet kutisevan, kun kaikkea pitää järsiä. Pehmolelut ovat tällä hetkellä in, luut ja korvat out. Taitavat luut olla liian kovaa järsittäväksi, joten palloja ja pehmiksiä on tullut lutkutettua.
Kyllä on tuo Viima vaan säänkestävä koira. Lauantaina oltiin Loimaalla metsähommissa. Nelisen tuntia oltiin ulkona märässä metsässä, mutta kertaakaan ei näyttänyt, että Viimalla olisi kylmä ollut. Paineli siellä menemään ihan hurmiossa. Hienosti osasi Viima väistää moottorisahoja ja vehkeitä, sekä traktoriakin. Eipä tarvinnut hirveästi huudella perään, vaan aina kun traktori käynnistyi, niin Viimakin jäi sivummalle istumaan. Tosin sitten kun lähdettiin kävelemään traktorin perässä, joka veti puita pois metsästä, tuli houkutus käydä nappaamassa oksasta kiinni. Ja siitähän Viima ei tykännyt, kun se homma kiellettiin. Tylsää!
Illalla sitten juhlittiinkin Tiinan synttäreitä ja käytiin saunassa. Viimaa ei oikein tuo saunominen innosta, kun siellä on niin kuuma. Pari kertaa kokeiltu, mutta eipä koiruus siellä kauaa viihdy.
maanantai 6. huhtikuuta 2009
maanantai 23. maaliskuuta 2009
Aurinkoa ja kirmailua
Ah ja voih, mikä ihana päivä eilen oli. Aurinko paistoi ja oli lämmin. Eilen oltiin Vampulassa ja Viiman kanssa päätettiin lähteä siihen lähipelloille hiukan ulkoilemaan. Ulkoilutettiin myös Pekan kameran uutta objektiivia ja kokeiltiin, että saako sillä kuvia. Ja kyllähän sillä taisi saada. Tässä muutama otos:
Lenkki meni muutenkin hienosti. Viima on tajunnut sanan "tänne". Joka kerta tuli kutsusta luokse ja vielä sellaisessakin tilanteessa, jossa oli lähdössä jo tiellä menevän moottoripyörän perään. Kyllä nyt on mamma ylpeä pikkuisesta! Kolmannen aivosolun siis voidaan olettaa kasvaneen. :)
Kyllä meidän pitäisi päästä vaan useammin juoksentelemaan vapaana. Viima selvästi nauttii siitä kun saa porhaltaa menemään. Täällä kaupungissa mulla ei ole kyllä aikomustakaan päästää koiraa vapaaksi missään muualla kuin koirapuistossa. Noi koirapuistot ei kyllä oo meidän juttu. Viima on siellä aina ihan ihmeissään, että mitäs täällä pitäis mukamas tehdä. Eihän täällä ole mitään tai ketään. Jos siellä olisi kaveri mukana, niin voisi tietty olla eri asia.
Viimalla on lähtenyt jo aika kauan hampaita, mutta vasta tänään eka hammas löytyi lattialta niin, että sen sai talteen. Pekka löysi aamulla jonkin poskihampaista. Aika jännän muotoisia noi koiran hampaat. Tuokin on tuollainen lättänä ja kolmion mallinen. Kulmureiden irtoamista odotellessa, ne kun on ne terävimmät. Kaikki etuhampaat ovat vaihtuneet jo hienosti ja näemmä osa poskihampaistakin.
Lenkki meni muutenkin hienosti. Viima on tajunnut sanan "tänne". Joka kerta tuli kutsusta luokse ja vielä sellaisessakin tilanteessa, jossa oli lähdössä jo tiellä menevän moottoripyörän perään. Kyllä nyt on mamma ylpeä pikkuisesta! Kolmannen aivosolun siis voidaan olettaa kasvaneen. :)
Kyllä meidän pitäisi päästä vaan useammin juoksentelemaan vapaana. Viima selvästi nauttii siitä kun saa porhaltaa menemään. Täällä kaupungissa mulla ei ole kyllä aikomustakaan päästää koiraa vapaaksi missään muualla kuin koirapuistossa. Noi koirapuistot ei kyllä oo meidän juttu. Viima on siellä aina ihan ihmeissään, että mitäs täällä pitäis mukamas tehdä. Eihän täällä ole mitään tai ketään. Jos siellä olisi kaveri mukana, niin voisi tietty olla eri asia.
Viimalla on lähtenyt jo aika kauan hampaita, mutta vasta tänään eka hammas löytyi lattialta niin, että sen sai talteen. Pekka löysi aamulla jonkin poskihampaista. Aika jännän muotoisia noi koiran hampaat. Tuokin on tuollainen lättänä ja kolmion mallinen. Kulmureiden irtoamista odotellessa, ne kun on ne terävimmät. Kaikki etuhampaat ovat vaihtuneet jo hienosti ja näemmä osa poskihampaistakin.
lauantai 21. maaliskuuta 2009
Kevätkuulumisia
Silmätulehdushan se siellä oli ja silmätipat saatiin tohtorilta. Niitten tippojen laitto ei Viiman mielestä ole vaan niin erityisen kivaa. Tulehdus on vaikeuksista huolimatta kuitenkin mennyt ohi, mutta silmät rähmivät edelleen jonkin verran. Ollaan siis jatkettu hiukan pidempään kun viikko tippojen laittoa. Lääkärissä Viiman silmänkosteus mitattiin ja se oli juuri ja juuri normaalin rajoissa. Toinen silmä taisi olla hiukan alikin. Lääkäri siis sanoi, että ei ihme jos silmät rähmivät, koska kyynelneste taitaa olla aika tujua tavaraa.
Ulkona on taas ihana ilma. Kevät on ihan selvästi tulossa. Viima ei siitä vaan niin välitä. Lumet tuntuvat häviävän pikkuhiljaa joka paikasta, eli kierimispaikat katoavat. Onneksi Viima ei kuitenkaan ole tajunnut sitä, että lätäkössä tai mudassakin voi kieriä. Parempi siis näin.
Tämän päivän suunnitelmat ovat nyt hiukan auki vielä. Lähteäkkö Vampulaan illemmalla vai mitä? Kädentaitomessujen aikana Viima saa olla pari tuntia kotona yksin nukkumassa, mutta sen jälkeen olisi vapaata. Vampulassa pääsisi tietty metsään ja pellolle juoksemaan, jos emäntä vaan saa raahattua itsensä sinne.
Ulkona on taas ihana ilma. Kevät on ihan selvästi tulossa. Viima ei siitä vaan niin välitä. Lumet tuntuvat häviävän pikkuhiljaa joka paikasta, eli kierimispaikat katoavat. Onneksi Viima ei kuitenkaan ole tajunnut sitä, että lätäkössä tai mudassakin voi kieriä. Parempi siis näin.
Tämän päivän suunnitelmat ovat nyt hiukan auki vielä. Lähteäkkö Vampulaan illemmalla vai mitä? Kädentaitomessujen aikana Viima saa olla pari tuntia kotona yksin nukkumassa, mutta sen jälkeen olisi vapaata. Vampulassa pääsisi tietty metsään ja pellolle juoksemaan, jos emäntä vaan saa raahattua itsensä sinne.
tiistai 10. maaliskuuta 2009
Silmä vaivaa
Viiman silmä alkoi hirveästi rähmiä eilen. Kaksi vaihtoehtoa: silmätulehdus tai sitten joku naarmu tms. Kävi meinaan ruusupuskassa rymyämässä tuossa lenkin lomassa. No, mutta en minä sille hirveästi voi mitään tehdä, joten lääkäriin käy tänään iltapäivällä tiemme. Toivottavasti jotain tehokasta troppia saamme, sillä silmä näyttää kutiavan tai kirvelevän, kun Viima sitä niin mielellään hinkkaisi.
keskiviikko 4. maaliskuuta 2009
Aivosolun kaveri?
Viima on tainnut saada kasvatetuksi toisen aivosolun. Voiko olla mahdollista? Kovin on koiruliini rauhoittunut alun hullunmyllystä ja ikuisesta riekkumisesta. Päivät kuluu sisällä nukkuen ja ulkona sitten riekutaan. Toki jokailtainen riehukohtaus on edelleen arkea, mutta se sallittakoon. Ei pikkuinen koiranalku kykene nyt niiiiin rauhallisesti olemaan koko päivää. Varsinkaan kun emäntä yrittää vääntää esseetä sun muuta toisen perään koneella istuen.
Viime viikolla käytiin taas Häkän luona kylässä. Kiitos siitä Saija! Viima on kyllä hirvittävä Domina isolla Deellä. Häkä simahti jo hyvissä ajoin, mutta Viimapa jatkoi vielä ihanan hirvennahkaisen luurullan syöntiä pihalla riekkumisen jälkeenkin. Silmien ummistaminen ei siis käy päinsä kuin kotona, vieraassa paikassa pitää olla alati valppaana. Kotiin kun päästiin, niin Viima nukkuikin melkein yhtäjaksoisesti ilta seitsemästä aamu kuuteen. Edes iltapalalle ja -pisulle ei pikkukoira jaksanut nousta. Aamulla siis odottikin eteisessä jättipissalätäkkö ja kakkakasa.
Viime viikolla käytiin taas Häkän luona kylässä. Kiitos siitä Saija! Viima on kyllä hirvittävä Domina isolla Deellä. Häkä simahti jo hyvissä ajoin, mutta Viimapa jatkoi vielä ihanan hirvennahkaisen luurullan syöntiä pihalla riekkumisen jälkeenkin. Silmien ummistaminen ei siis käy päinsä kuin kotona, vieraassa paikassa pitää olla alati valppaana. Kotiin kun päästiin, niin Viima nukkuikin melkein yhtäjaksoisesti ilta seitsemästä aamu kuuteen. Edes iltapalalle ja -pisulle ei pikkukoira jaksanut nousta. Aamulla siis odottikin eteisessä jättipissalätäkkö ja kakkakasa.
perjantai 30. tammikuuta 2009
Päivitystä, päivitystä
Huh, kylläpä on aika vierähtänyt nopeasti. Eihän täällä ole muuta kerennyt tekemään kuin touhuilemaan Viiman kanssa. :D
Tiistaina käytiin ekan kerran eläinlääkärissä. Hienosti sujui ja Viima ei edes huomannut, kun piikki tuikattiin niskanahkoihin. Oli sen verran muuta tekemistä ja ihmeteltävää. Odotushuoneessa oli ihana nöffin "pentu", jonka kanssa olisi ollut kivaa leikkiä, mutta ilkeät ihmiset eivät päästäneet koiria leikkimään siinä viiden neliön tilassa. Höh!
Koirakavereitakin ollaan nähty tässä viimeaikoina useampikin kappale. Pari viikkoa sitten käytiin Turbo-tollerin (5kk) luona Laitilassa riehumassa.
Ja eilen käytiin Halikossa moikkaamassa velipoikaa Fiehttua eli Häkää. Tässä pari maistiaiskuvaa ja lisää löytyy kuvaämpäristä.
Tänään Viima pääsee Loimaalle Raunon luo hoitoon, kun minä lähden partiotapahtumaan yhdeksi yöksi. Loimaalla on kiva käydä, kun saa vapaana juosta. Kotona remmilenkit ovat aina niin tylsiä.
Tiistaina käytiin ekan kerran eläinlääkärissä. Hienosti sujui ja Viima ei edes huomannut, kun piikki tuikattiin niskanahkoihin. Oli sen verran muuta tekemistä ja ihmeteltävää. Odotushuoneessa oli ihana nöffin "pentu", jonka kanssa olisi ollut kivaa leikkiä, mutta ilkeät ihmiset eivät päästäneet koiria leikkimään siinä viiden neliön tilassa. Höh!
Koirakavereitakin ollaan nähty tässä viimeaikoina useampikin kappale. Pari viikkoa sitten käytiin Turbo-tollerin (5kk) luona Laitilassa riehumassa.
Ja eilen käytiin Halikossa moikkaamassa velipoikaa Fiehttua eli Häkää. Tässä pari maistiaiskuvaa ja lisää löytyy kuvaämpäristä.
Tänään Viima pääsee Loimaalle Raunon luo hoitoon, kun minä lähden partiotapahtumaan yhdeksi yöksi. Loimaalla on kiva käydä, kun saa vapaana juosta. Kotona remmilenkit ovat aina niin tylsiä.
tiistai 13. tammikuuta 2009
10 viikkoa
Eilen oli Viiman 10 vko -"synttärit" ja sen kunniaksi käytiin vaa'alla. Vaaka antoi meille lukemat 4,7kg. Ja kyllä sen huomaakin, että kasvanut on. Menneellä viikolla kun käytiin äitin ja Raunon tykönä, niin sanoivat molemmat, että kokoa (ja painoa) on tullut lisää. Hyvä niin, niinhän sen tietty kuuluukin. :)
Tänään jätän Viiman ja Pekan puoleksitoista tunniksi ensimmäisen kerran kahdestaan, kun lähden kouluun. Katsotaan mitä siitä tulee. Viima kun on mieltynyt Pekan nilkkoihin ja sukkiin. Ja intoa riittää kuin pienessä pitäjässä. Ei hyvä. Pitää siis saada se into kohdistettua johonkin muuhun. Ajattelin, että on ehkä parempi, jos en nyt lenkitä Viimaa, siellä se saa yleensä vaan enemmän energiaa. Käydään sitten vaikka pidemmällä metsälenksulla kun tulen koulusta. Yksinoloakin pitäisi harjoitella selkeästi enemmänkin. Onneksi on nyt sellainen kevät koulussa, että ei tarvitse koiran olla kerrallaan montaa tuntia yksin kotona. On yksinolon harjoittelukin toivonmukaan sujuvampaa niin.
Tänään jätän Viiman ja Pekan puoleksitoista tunniksi ensimmäisen kerran kahdestaan, kun lähden kouluun. Katsotaan mitä siitä tulee. Viima kun on mieltynyt Pekan nilkkoihin ja sukkiin. Ja intoa riittää kuin pienessä pitäjässä. Ei hyvä. Pitää siis saada se into kohdistettua johonkin muuhun. Ajattelin, että on ehkä parempi, jos en nyt lenkitä Viimaa, siellä se saa yleensä vaan enemmän energiaa. Käydään sitten vaikka pidemmällä metsälenksulla kun tulen koulusta. Yksinoloakin pitäisi harjoitella selkeästi enemmänkin. Onneksi on nyt sellainen kevät koulussa, että ei tarvitse koiran olla kerrallaan montaa tuntia yksin kotona. On yksinolon harjoittelukin toivonmukaan sujuvampaa niin.
keskiviikko 7. tammikuuta 2009
Leilan luona kylässä
Eilen käytiin Viiman kanssa hiukan Leilan luona kyläilemässä. Ohjelmaan kuului metsässä juoksua, autoilua, pihalla riehumista ja yleistä sekoilua. Sisällä tavattiin myös uusi tuttavuus. Peilistä katsoi takaisin joku porokoiranpentu. Pirulainen kun ei suostunut tulemaan ulos sieltä vaikka kuinka koitti leikkiin kutsua haukkumalla tai hyppimällä. Tylsä kaveri. Vähän väliä kuitenkin piti käydä tarkistamassa, että onko se siellä vielä. Ja kyllähän se oli.
Viimalla alkaa sujua ulkonakin tuo tänne kutsu. En sitten kyllä tiedä, että onko se se kutsu vai pelkästään ryntäilyn riemu, mikä Viiman luokseni tuo. Toivokaamme, että se on se kutsu. :D Mikään muu sana ei sitten ole tainnut mennäkkään tuohon paksuun päähän. "Irti" tai "ei pure" tarkoittavat ihan selvästi, että "pure niin lujaa kuin mahdollista". Koulutukseen tuo suuren haasteen se, ettei tuo syty herkkupaloille. Eilen kyllä löydettiin sellainen herkku, että sitä voisi alkaa käyttämään koulutuksessa. Emmentaali oli nimittäin aivan ihanaa!
Viimalla alkaa sujua ulkonakin tuo tänne kutsu. En sitten kyllä tiedä, että onko se se kutsu vai pelkästään ryntäilyn riemu, mikä Viiman luokseni tuo. Toivokaamme, että se on se kutsu. :D Mikään muu sana ei sitten ole tainnut mennäkkään tuohon paksuun päähän. "Irti" tai "ei pure" tarkoittavat ihan selvästi, että "pure niin lujaa kuin mahdollista". Koulutukseen tuo suuren haasteen se, ettei tuo syty herkkupaloille. Eilen kyllä löydettiin sellainen herkku, että sitä voisi alkaa käyttämään koulutuksessa. Emmentaali oli nimittäin aivan ihanaa!
sunnuntai 4. tammikuuta 2009
Joulu- ja kaverikuulumisia
Laitetaanpas hiukan lisää juttua ja kuvia, kun sain viimeisetkin joulukuvat siirrettyä koneelle.
Ensimmäinen automatka uuden emännän kanssa sujui rauhallisissa merkeissä.
Petäjävedellä hyviä nukkumapaikkoja olivat mm. terassin oven edusta, jossa oli mattorulla päänalusena...
...ja pyörätuolin alusta. Siinä pää oli näppärä laittaa kahden pyörän väliin.
Viikon aikana harjoiteltiin söpistelyä...
...ja sormien metsästystä.
Joulupukki toi myös pikku karvavauvalle lahjoja.
"Kattokaa kuinka paljon mä sain kaikkea kivaa!"
Viiman mielestä Petäjävedellä oli siis yyberkivaa, siellä kun pääsi uloskin ilman hissiä. Ei tarvinnut kuin hiukan vinkaista ulko-oven takana, niin heti pääsi pisulle. Ja käytiinhän me häiritsemässä Tiinaa ja Raunoakin, kun he olivat hiihtämässä pellolla. Suksien kärkiä oli tosi kiva nakertaa.
Kotiin kun tultiin, niin jatkettiin söpistelyä. (Tämä taitaa olla muuten uutena vuotena otettu kuva. Hienosti Viima tottui raketeihin, loppujen lopuksi ei lotkauttanut korvaansakkaan niille. Tuli jopa partsille nukkumaan, kun Sophien kanssa mentiin sinne puoleksi tunniksi katsomaan raketeita puolen yön aikaan.)
Välillä tuppasi hiukan väsyttämään istualtaan. Ei sitä nyt maate raaski mennä kun vielä voisi touhutakin.
Eilen käytiin tutustumassa uusiin koiraystäviin. Tässä kuvassa Robin-sheltti.
Mukana oli myös Kuma-shiba, mutta hän ei ollut niin suopealla päällä, että olisi jaksanut pikkukakaroita. Viimasta ja Kumasta tulee kyllä mainio tulevaisuuden parivaljakko, molemmat räköttivät eilen jo siihen malliin.
Sitten vielä hiukan lenkkiposeerausta.
Kun tultiin takaisin kotiin, niin seuraava 2,5h sujui erittäin rauhallisissa merkeissä.
Tänään olisi myös tarkoitus lähteä hiukan metsään juoksemaan vapaana. Samalla voitaisiin käydä näyttämässä Viimalle, että mitä ne geokätköt ovat. Sitten nähdään, että onko tuossa geokoira-ainesta. :)
Ensimmäinen automatka uuden emännän kanssa sujui rauhallisissa merkeissä.
Petäjävedellä hyviä nukkumapaikkoja olivat mm. terassin oven edusta, jossa oli mattorulla päänalusena...
...ja pyörätuolin alusta. Siinä pää oli näppärä laittaa kahden pyörän väliin.
Viikon aikana harjoiteltiin söpistelyä...
...ja sormien metsästystä.
Joulupukki toi myös pikku karvavauvalle lahjoja.
"Kattokaa kuinka paljon mä sain kaikkea kivaa!"
Viiman mielestä Petäjävedellä oli siis yyberkivaa, siellä kun pääsi uloskin ilman hissiä. Ei tarvinnut kuin hiukan vinkaista ulko-oven takana, niin heti pääsi pisulle. Ja käytiinhän me häiritsemässä Tiinaa ja Raunoakin, kun he olivat hiihtämässä pellolla. Suksien kärkiä oli tosi kiva nakertaa.
Kotiin kun tultiin, niin jatkettiin söpistelyä. (Tämä taitaa olla muuten uutena vuotena otettu kuva. Hienosti Viima tottui raketeihin, loppujen lopuksi ei lotkauttanut korvaansakkaan niille. Tuli jopa partsille nukkumaan, kun Sophien kanssa mentiin sinne puoleksi tunniksi katsomaan raketeita puolen yön aikaan.)
Välillä tuppasi hiukan väsyttämään istualtaan. Ei sitä nyt maate raaski mennä kun vielä voisi touhutakin.
Eilen käytiin tutustumassa uusiin koiraystäviin. Tässä kuvassa Robin-sheltti.
Mukana oli myös Kuma-shiba, mutta hän ei ollut niin suopealla päällä, että olisi jaksanut pikkukakaroita. Viimasta ja Kumasta tulee kyllä mainio tulevaisuuden parivaljakko, molemmat räköttivät eilen jo siihen malliin.
Sitten vielä hiukan lenkkiposeerausta.
Kun tultiin takaisin kotiin, niin seuraava 2,5h sujui erittäin rauhallisissa merkeissä.
Tänään olisi myös tarkoitus lähteä hiukan metsään juoksemaan vapaana. Samalla voitaisiin käydä näyttämässä Viimalle, että mitä ne geokätköt ovat. Sitten nähdään, että onko tuossa geokoira-ainesta. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
